Tillistä

Ulkomailla matkustellessa ja siellä asuessa tulee usein muodostettua turhan hätäisiä mielipiteitä ihmisistä. Tai ainakin olen itse huomannut sortuvani tähän herkästi. Kuitenkaan viikon, kuukauden tai edes vuoden jälkeen on melko mahdotonta sanoa jostain ihmisryhmästä (esimerkkinä nyt vaikka venäläiset) että he ovat tällaisia tai sellaisia. Tänne lähtiessäni otin sen asenteen, että yritän säilyttää - huumorintajun lisäksi - mahdollisimman avoimen suhtautumisen ihmisiin ja heidän luonteenpiirteisiinsä. Nyt, reilun parin kuukauden jälkeen, uskallan kuitenkin sanoa yhden yksinkertaistetun oletuksen venäläisistä: he RAKASTAVAT tilliä.

Ensi kosketus tähän tuli käydessämme viime kesänä Tallinnassa venäläisessä ravintolassa Kohvik Moonissa syömässä. Vahva suositus paikalle, erinomaista ruokaa sekä kiitettävä sietokyky aavistuksen äänekästä seuruettamme kohtaan. Hieman ihmetystä herätti Kievin kana, joka oli täytetty tillivoilla. Suomessahan tämä neuvostoaikainen ruoka on totuttu syömään persiljavoilla täytettynä. Mietittiin että melko persoonallinen veto, kallellaan jopa turhanpäiväiseen erikoisuuden tavoitteluun. Täällä ko. ruokaa muutaman kerran syöneenä voin kuitenkin todeta että ihan perivenäläisellä linjalla mentiin. Kievin kanan lisäksi tilliä tykätään laittaa lihasalaattiin, lihakeittoon ja lihakaikkeen. Ja sen kerran kun täällä söin lohikeittoa, niin siinä oli tietenkin loogisesti tillin sijasta timjamia. Toki Suomessakin tilliä on aikanaan syöty liharuuissa, tutuimpana esimerkkinä varmaankin tilliliha. Nykyään lihan ja tillin yhdistäminen ei kuitenkaan tunnu ihan luontevimmalta.

Kauppojen yrttivalikoimaa katsoessa tajuaa osittain tillin suosion syyn: ihan hirveesti muuta ei ole tarjolla. Paitsi tietenkin persiljaa, tuota toista ikisuosikkia. Pienemmistä marketeista on turha muita yrttejä etsiä, ja isommistakin kaupoissa ja tukuissa tarjonta on melko heikkoa (kuten koko HeVi-osaston tarjonta muutenkin). Toisaalta, asiaa hetken mietittyäni, en ole ihan varma onko parempi vaan olla myymättä mitään muita yrttejä vai myydä härmäläiseen tapaan sitä surullista Järvikylän rosmariiniruukkua hintaan 4,80e. Ja kyllä, tämä on tosielämän hintaesimerkki Hakaniemen S-Marketista. Silti esim. korianterin vaikea saatavuus ihmetyttää, Pietari on kuitenkin täynnä gruusialaisia ravintoloita, joissa korianteria käytetään ja paljon.

Löyhällä aasinsillalla pääsemme borssikeittoon (tillillä!). Ajattelin että tähän blogiin ei hirveästi reseptejä tulisi, sillä ehkä kaikista vähiten maailma kaipaa yhtä uutta keskinkertaista reseptiblogia. Blogin nimi kuitenkin velvoittaa, ja ajattelin että tähän ensimmäiseen postaukseen voisin tämän sisällyttää. Borssi, tuo ukrainan/venäjän/puolan isoäidin lahja maailmalle (ukr. борщ ven. борщ, puol. barszcz) on kutakuinkin täydellistä talviruokaa: lämmittävää, rehevää, juurevaa, makeaa, hapanta, täyttävää ja muita ylisanoja. Tillilihan ohella varmasti yksi niistä ruuista jonka arvostuksen suomalainen peruskoulu on onnistunut ainakin jossain määrin romuttamaan. Hartaudella tehtynä mielestäni kuitenkin yksi maailmankaikkeuden parhaista keitoista, ja se ei ole vähän sanottu se. Tästä reseptistä tulee iso kiulullinen, maku luonnollisesti paranee vanhetessaan ja kestää pakastamisenkin OK.

Tarjoiluehdotus: Borssia, punkkua, smetanaa,
piparjuurikrutonkeja ja viinin tahrima servetti.

1 kg luullista naudanlihaa (esim. potkakiekkoa)

150 g pekonia

1 kg punajuuria

500 g kiinteää perunaa

400 g hapankaalia

1 kirpeä omena, esim. Granny Smith

2 porkkanaa

2 vartta varsiselleriä

2 sipulia

8 kynttä valkosipulia

1 rkl tomaattipyrettä

1 rkl kokonaisia maustepippureita

4 laakerinlehteä

väkiviinaetikkaa

mustapippuria myllystä, suolaa

reilusti tuoretta tillihaketta

• Paahda naudanliha 200 C-asteisessa uunissa n. puoli tuntia tai kunnes pinta ruskistunut.
• Kääri punajuuret folioon ja paahda samaisessa uunissa kypsiksi. Koosta riippuen ottaa tunnista kahteen. Kuori ja raasta kypsät punajuuret.
• Laita naudanliha kylmään veteen niin että liha peittyy ja lämmölle. Kuori vaahto liemen pinnalta pois. Anna poreilla pienellä lämmöllä 2-3 tuntia, eli kunnes kypsää mutta ei muhjua. Nosta lihat pois liemestä ja säästä liemi (duh!). Kuutioi lihat hieman jäähtyneinä.
• Kuutioi porkkanat, varsiselleri, perunat ja sipuli. Raasta omena. Hakkaa valkosipulit pieneksi pilpuksi.
• Laita kattilaan tilkka öljyä ja pilkotut pekonit. Pekonin kanssa kannattaa aloittaa kylmästä kattilasta; tällä tavalla rasva irtoaa mahdollisimman tehokkaasti. Kun pekonit alkavat rapeutumaan, lisää pilkotut kasvikset. Freesaa hetki, lisää tomaattipyre ja jatka freesaamista.
• Kaada kasvisten päälle lihaliemi. Kiehauta, lisää hapankaali, omena, laakerinlehdet ja maustepippurit. Mikäli kaapissa sattuu olemaan esim. timjamia tai persiljaa, käyvät nämä myös mainiosti.
• Kun kasvikset alkavat olemaan kypsiä, lisää kuutioitu liha ja punajuuriraaste. Mausta suolalla, mustapippurilla ja sopivalla määrällä mummoetikkaa. Borssin pitäisi olla sopivan makeanhapanta, lisätylle sokerille ei ole tarvetta sillä juurekset antavat tarvittavan makeuden.
• Anna keiton kiehahtaa mutta älä keitä enää. Jätä kannen alle  ja anna makujen tasaantua hetki. Koostumuksen pitäisi olla jotain keiton ja padan välimaastosta. Vanhan ukrainalaisen viisauden mukaan lusikan pitäisi pysyä pystyssä kun se isketään borssikattilaan. 
• Juuri ennen tarjoilua lisää lapsenkourallinen tuoretta tillipilppua.
• Tarjoa borssin kanssa smetanaa (paljon!) sekä tuoretta leipää tai esim. krutonkeja. Lasiin täyteläistä punkkua, tummaa olutta tai kirkasta snapsia.

Koostumus kohdillaan.

PRO-TIP: Autenttisen peruskouluelämyksen tästä saa käyttämällä pelkkää perunaa, lihaliemikuutiota, etikkapunajuuria ja Popsin Iso-5-nakkeja.